Rebellion - duracelpupu

Houdini's Rebellion on ihan ensimmäinen pupuni ikinä. Viime vuoden alkukesän kinusin poikaystävältäni kania pitkään ja hartaasti, kunnes sain tahtoni läpi. Heinäkuun lopulla sitten käytiin hakemassa 21.5.2014 syntynyt sinichinchillan värinen kääpiöluppauros kotiin. Muistan sen automatkan, kurkin kuljetuskoppaan herkeämättä hengittääkö pikkukani ja ettei se ollut sydänkohtauksen partaalla jostain järkytyksestä. Poikaystävänkin käskin ajamaan mutkista hiljempaa.  Pientä ylireagointia(ko?) kenties. Ja voi sitä riemua, kun kani oli vihdoin ja viimein kotona. Ja itselläni silmissä vilkkui vain sydämen kuvat. Ihme, etten sitä pumpuliin käärinyt tai ottanut viereen asti nukkumaan öitä. Pikku hiljaa pystyin hölläämään ja ottamaan rennommin kanin hoitamisen suhteen.

Kesälomalla kun olin, niin oikeastaan joka hetken vietin kanilassa Reiskan seurana. Enhän minä sitä viitsinyt yksinkään jättää! Koti-ikävä taisi Reiskalla vähän olla. Juomapullosta kaveri ei suostunut juomaan alkuunkaan, joten tyrkytin sille muutaman päivän vettä kupista niin, että siinä oli kurkun palanen. Samalla kun se näykkäili kurkusta, niin se sai nestettä kroppaansa. Siinä vaiheessa kun näin sen ensimmäistä kertaa juomassa pullossa iso kivi vierähti harteilta pois. Sitä huojentunutta oloa ei voi sanoin kuvailla. Ruoka kuitenkin maistui tälle pikkusyöpölle erittäin hyvin ja varsinkin hiirenvirna oli sen suosikkia. Näkee nyt tänä kesänä, että onko se hiirenvirna vielä herkkulistan ykkösenä. Hyvänä kakkosena on ihan vain se kurkku.

Reiska täyttää ensi kuussa jo vuoden!! Tuntuu vain siltä, että kanin kotiin hakemisesta olisi kulunut vain pieni hetki. Toisaalta en haluaisi ajan kuluvan näin nopeasti, mutta nautitaan yhteisestä ajasta vielä kun pystytään. Reiskasta on tullut iso poika, ja se on näyttänyt vilauksia kovis-puolestaan murisemalla ja puremalla mua lukemattomia kertoja. Olen sanonut, että Reiskalla alkoi murkkuikä sinä samana hetkenä kun Unski ja Donna saapuivat meille. Heti alkoi oman reviirin puollustaminen, ja mullahan on arvet sormessa siitä kun Reiska puri mua silloin ensimmäistä kertaa. Kani muuttui ihan totaalisesti toiseksi. Reiskalla on selkeästi kaksi puolta, pikku pahoilaispuoli sekä enkelipuoli. Vauhtia herralla riittää ja vaikka pihalla viettäisi valjaissa tunnin loikkien, silti energiaa jää kepposten tekemiseen.

Ikioma pösilö <3

Murkkuikä kun tuosta laantuu ja siitä tulee se paijattava sylipupu, voisi olla näyttelyttämisen vuoro. Syksyllä sen viimeistään vien ensimmäisiin näyttelyihin, kun kesällä ei taideta mitään näyttelyitä järjestää. Aikaisemmin keväällä se oli semmoinen rimpula, niin en kehdannut viedä sitä näytille. Reiskan harvinasen värin takia meinasin sitä käyttää tulevaisuudessa jalostukseen, ainakin omaan käyttöön. Donnan se on nyt kerran astunut ja nyt innolla odottelen tuloksia.

Tässäpä oli vähän Reiskan tarinaa. Haluatteko muista pupuista (Donnasta, Unskista ja Bellasta) lukea samantyyliset pätkät? :)