Kesä tulee kohisten!

Aurinko paistaa, sataa vettä kaatamalla ja taas aurinko paistaa. Hetken sää näyttää kesäisemmältä, kunnes taas palaa syksyiseksi sateineen. Toivon, että sateet loppuvat pian ja aurinko alkaa lämmittämään kunnolla. Tietenkin pupujen kannalta on kivempi, ettei mitään 'tappohelteitä' tulisi. Näin vähän viileämmillä keleillä puput tykkäävät hengata pihalla, ja niitä saa todenteolla houkutella illalla sisälle. Pieni sadekaan ei paljoa pupuja hetkauta ja vaikka tänäänkin on harmaa sää, silti laitoin puput ulos. Onneksi pressut ovat keksitty, niistä saa hyvin sadesuojat häkkien päälle.

Tänään olikin pellettipäivä ja huomasin siinä pupujen ruokailua katsellessa, että voikukanlehdet ja muu tuore heinä kelpaa paremmin kuin pelletti. Pelletti jäi siis kakkoseksi alta aikayksikön. Muutenkin vähän heikosti näyttää Excel & Rabbit Royale -sekoitus kelpaavan.  Ja muutenkin jos hakisi seuraavaksi ison säkin Primoa kokeiluun.

Eilen oli tosi nätti sää, joten hetken mielijohteesta otin kameran esille ja otin molemmat poitsut vuorotellen häkeistään kuvattavaksi. Muutama kuva tosin vain onnistui, kun molemmat haistelivat ympäriinsä erilaisia hajuja. Reiska on ollut jo keväästä asti upeassa kesäkarvassa, mutta Unski näyttää kyllä aika sotkuiselta :-D Se tiputtaa todella hitaasti karvaansa, mutta kanila kun on viileä, niin ei voi olettaa sen tiputtavan karvaa ihan hirveitä määriä. Ehkä siinä vaiheessa alkaa karva tippumaan, kun on ulkona öitä myöten.

Pikku pirpanoilla on kohta ikää kaksi viikkoa. Ihan kun ne olisivat vasta eilen syntyneet.... Nyt ne ovat alkaneet avaamaan silmiään! Eilen aamulla huomasin, että kaikista pienimmällä vauvalla oli molemmat silmät auki. Ja tänään suurimmalla osalla oli silmät raollaan. Porukka saa kasvaa vielä ihan rauhassa syyskuuhun asti, jonka olen takarajaksi asettanut uusien kotien etsinnälle. Joko myyn pari poikasta tai etsin niille tosiaan ne sijoituskodit.

Oliko tässä kuvasatsissa lempparikuvia kenelläkään? :-)

Blogipolku

Blogilista ilmeisesti lopettaa, niin muista blogeista bongasin tämän tälläisen Blogipolku-nimisen blogilistauspaikan. On muuten huikean kivanoloinen paikka! Tämä blogi on nyt siellä listoilla :)

Meidät löydät täältä!

8 päivän ikäiset

Söpöysvaroitus astuu voimaan nyt! :-) kuvat otin eilen aamulla, jolloin poikasilla oli ikää 8vrk. Poikaset toivottavasti avaavat silmät pian, jonka jälkeen niistä on kivempi ottaa kuvia. Olen edelleen sitä mieltä, että poikaset ovat perineet Reiska-isänsä menojalan vipatuksen sillä en meinannut kameran kanssa pysyä perässä, kun sakki kömpi huterasti hirveätä vauhtia eteenpäin. Donna on aina ollut todella rauhallinen persoona ainakin näin täysikasvuisena, mutta Reiska on kuin veistetty eri puusta. Olenkin sitä nimittänyt leikkisästi duracell-pupuksi :-D

Tiettyä suosikkipoikasta mulla ei vielä ole, kaikki kun ovat mun sydämmeni sulattaneet. Vauvat saavat kasvaa kotona ainakin kolmikuukautisiksi, jonka jälkeen pitäisi päättää ketkä jäävät kotiin ja ketkä matkaavat suureen maailmaan. Kaikkia kun en pysty kuitenkaan pitämään, vaikka haluaisinkin. Toinen vaihtoehto olisikin sijoittaa osa poikasista, jos vain fiksut sijoituskodit löydän. Onneksi heinäkuuhun on aikaa...

mutta siis, tässä kuvat eiliseltä;

Vastaukset kysymyksiin!

 Tässä vastaukset kysymyksiinne, ja kysykää toki jos joku jäi vielä askarruttamaan! :-)

KANIT JA KANILA:

Mistä alkoi innostus kanien kasvattamiseen?

- Yksi syy kasvatuksen aloittamiseen varmaan oli Reiskan harvinainen väri. Otin sille morsiamen kasvamaan (Donnan) ja sitten lähtikin koko homma käsistä :'D

Kuinka suuri kanilasi on?

- Iso se ei todellakaan ole, pitäisi ottaa joskus kuva kanilan ovelta niin koon näkisi sitten. Olisikohan 8m2?

Tuleeko sinulle lisää kaneja?

- Tulee totta kai! Yritän toisaalta pitää kanimäärän suht pienenä, että ehdin töiden ohella hoitamaan kanit.

Lempikanisi kaikista kaneistasi?

- Ehdottomasti Reiska. Ihkaensimmäinen kanini, eikä ole epäilystäkään ettei se jäisi sydämeeni kun siitä aika jättää.

Missä kanisi asuvat?
- Vanhassa navetassa, jossa on joskus aikoinaan ollut sonneja.

Miksi sinulla on juuri ne kanit jotka sinulla nyt on?
- Jokainen niistä on jollainlailla 'kolahtanut' kuullessani siitä ensimmäisen kerran.

Osaavatko kanisi temppuja?

- Lasketaanko herkkujen kerjäys? Mikään noista kaneista ei osaa temppuja, mutta Reiskan haluaisin opettaa joskus esteille.

Lempikanirotusi?
- Kääpiöluppa. Muita kivoja rotuja, joista tykkään on mm. tan, new zealand red ja belgianjätti.

Lempikaninvärisi?
-  Sinichinchilla ja luonnonsininen.

Kuinka montaa kania voisit pitää kerrallaan?
- Joku 20? Sekään määrä ei tosin mahdu tuonne mun pieneen kanilaan :P

Miksi juuri kaneja?

- Olisin pienenä halunnut kanin, jota en kuitenkaan koskaan saanut. Viime vuonna sain sitten hirmuisen kanikuumeen katsellessani kaverin kaninpoikaskuvia facebookia ja se oli menoa. Toteutin lapsuuden haaveeni näin aikuisiällä.

Mitä yleensä touhuatte kanien kanssa?
-  Ruokin ja rapsuttelen. Ulkona käydään välillä valjaissa, jos sopiva väli sattuu tulemaan.

Kauanko sulla on ollut kaneja?
- 10 kuukautta suunnilleen. Heinäkuun lopussa tulee vuosi kun ensimmäinen kani tuli taloon.

Kanien lempi herkku?
- Pelletit, porkkana ja kurkku.

Kanien lempi lelu?
- Aktivointipallot ja omenapuun oksat ovat meillä niitä leluja.

Miksi aloitit blogin?

- Halusin kirjoittaa kanien touhuista 'päiväkirjaa'. Tänne on helppo tallentaa tapahtumia, fiiliksiä yms ja palata lukemaan niitä myöhemmin.

MUUT KYSYMYKSET:

Lempi ruoka?
- kanakastike ja riisi, tacovuoka

Lempi juoma?
- Vesi ja coca cola.

Lempi herkku?
- Fazerin lontoonrae-suklaa.

Mitä harrastat?
- Ratsastusta.

Onko teillä muita eläimiä, kuin kaneja? Jos on niin mitä?
- Poikaystävällä on 12v koira lemmikkinä. Oma kissani asuu lapsuudenkodissani. Joskus haluaisin toteuttaa haaveeni omasta hevosesta, mutta nyt nuo kanit vievät aikani.

Kivoin aine koulussa?
- Kivoin aine oli joskus aikoinaan atk. 

Vaikein aine koulussa?
- Matikka, en yhtään tykännyt siitä.

Mitä yleensä katsot telkarista?
-  Temptation island suomi, miehen puolikkaat, simpsonit, rillit huurussa...

Viikkokuulumisia

Donnan muksut kasvavat kovaa kyytiä. Poikasten synnyttyä olin huolissani siitä alkaako Donnahoitamaan ja ruokkimaan niitä kunnolla. Onneksi kaikki on mennyt hyvin, ja pesässä on joka päivä tuhissut tyytyväisiä mönkiäisiä. Niille on tullut näin neljän päivän iässä jo lyhyt samettinen karva, jota olen päässyt ihastelemaan. Jo innolla odotan sitä hetkeä kun poikaset avaavat silmänsä ja alkavat ihmettelemään ympäröivää maailmaa. Donnakin lopetti mulle murisemisen, kun synnytyksestä oli kulunut päivä. Pesän olen saanut tarkistaa ihan rauhassa Donnan valvoessa vieressä tekemisiäni.

Koitin illan hämärtyessä (pimeässä) kanilassa ottaa parempia kuvia uusista tulokkaista, mutta eipä siitä tullut yhtikäs mitään. Valo ei riittänyt alkuunkaan ja kamera alkoi siinä sen takia temppuilemaan.  Josko poikasia raaskisi tulevalla viikolla jo pesästä ottaa kuvattavaksi, että saisin parempia kuvia niistä. Toisaalta mikään kiire kuvien ottamisen suhteen ei ole, mutta kun olisi kiva saada muistoja näin ensimmäisestä poikueesta :-)

Muu kanijengi on ulkoillut ahkerasti joka päivä, ellei lasketa parin päivän sisällä oloa jolloin sää oli sateinen. Vielä itsellä ei anna luonto periksi, että viskaisin ne ulos sateeseen. Sen verran vilakkaa vielä sadekelillä, mutta toki kesällä on sitten eri asia kun on ulkolämpötila ihan eri luokkaa. Tunnin pari ulkoiluajasta aloitettiin ja olen sitä pikku hiljaa pidentänyt tähän nykyiseen ulkoiluaikaan. Oikein hyvin kanit ovat viihtyneet pihalla sen + - 12 tuntia. Odottelen vielä yölämpötilojen nousemista, niin saisivat kanit oikeasti jäädä yöksi pihalle. Pitää sekin siirtymä tehdä jollainlailla porrastetusti, ettei tulisi 'shokkia' kaneille. Ja olisi kyllä kiva löytää halvalla vielä pari ulkohäkkiä lisää, kun on ne poikasetkin tuolla kasvamassa... Donna toivottavasti pääsee loppukesästä vielä rauhassa ulkoilemaan, kunhan poikaset on vieroitettu. Ajattelin kyllä, että kehittelisin jonkun ulkoaitaus-systeemin koko Donnan sakille, että vauvat pääsisivät kasvettuaan tutustumaan ulkoiluun.

Oletteko te harkinneet laittaa kaneja ympäri vuorokauden ulkoilemaan ulos? :)

Kanivauvat ovat täällä!

Kyllä se Donna sitten oli kuin olikin kantava! Eilen yhden aikaan iltapäivällä kanivauvat näkivät päivän valon. Neljä luonnonsinistä vuorokauden ikäistä vauvaa tuhisee nyt pesässä :') Olen ihan myyty! <3 Tänään vasta tajusin, että kanimääräni tuplaantui poikimisen johdosta. Vuorokausi siihen tajuamiseen menikin... Toivottavasti kaikki menee nyt hyvin poikasten osalta. Odotan jo niin kovasti, että vauvoista saan otettua kunnon kuvia, joita saan tänne blogin puolellekin laitettua :)

Niin kuin muistan luvanneeni, pikkuisten elämää tullaan täällä blogissa tiiviisti seuraamaan. 

Siellä ne on karvojen seassa! :-)

P.S Kuulumispostausta tulossa pian... tietokoneen ehdoilla mennään tällä hetkellä (tuuletin on rikki, ja kone kuumenee nopeammin kuin laki sallii).

Uudet häkit

Vihdoinkin kanilassa on tilavat häkit kaneille! Tähän asti osa kaneista on asunut tehdashäkeissä ja toiset taas pienemmissä tee-se-itse häkeissä. Mitään pahaahan tehdasvalmisteissa häkeissä ei ole, mutta haluan että kaneilla on tarpeeksi tilaa hyppiä ja loikkia. Kuitenkin osa (tulevista) kaneista joutuu joskus vielä tehdashäkissä asumaan. Isot tehdashäkit voisi hyvin pinota jollekin hyllylle 'päällekäin', jolloin niitä mahtuisi enemmän. Mutta siis, edellispäivänä saatiin tuo neljän kanin kaksikerroksinen häkki valmiiksi. Pituutta koko häkillä on 240cm, joka on yhden pohjana olevan vesivanerin pituus. Ja yhden loossin mitat ovat 120cm x 90cm x 60cm. Häkeissä on sisäkorkeutta juuri sen verran, että sinne voi rakennella tasoja pupuja varten. Parit pesämökit vielä pitäisi hommata, ja ihan maitolaatikoita olen siihen tarkoitukseen ajatellut. Unskilla on sellainen ollut käytössä siitä lähtien kun herra meille tuli, ja se onkin sen nukkumis/lepopaikka.

Kanit olivat sen päivän ulkoilemassa, ja kun ne otin illalla sisällä niin ne pääsivät uusiin häkkeihin. Ilta sisälsikin hämmentyneitä katseita ja uusien kotien tutkimista. Ainoastaan Donnasta kerkesin ottamaan videota sen uuteen häkkiin tutustumisesta. Näin kahden yön jälkeen voin todeta, että häkeissä asustaa aika tyytyväistä porukkaa. Samalla kun kaikki nykyiset kanit muuttivat tuohon kerroshäkkiin, vapaita häkkipaikkoja onkin yhtäkkiä viisi kappaletta. Katsotaan millaista täytettä ne saavat piakoin! ;-)

Videoterveiset

Eilen oli ihan suotuisa ilma ulkoilla, ellei oteta mukaan vesi- ja raekuuroja. Kyllä se aurinkokin paistoi välillä, niin sain lyhyitä pätkiä videota kuvattua jokaisesta kanista. Nenut on kyllä kovin kiinni tuoreessa ruohossa jota niille päivällä kävin keräämässä. Mutta tässäpä eiliseltä videoterveiset! :-) (laadusta kiitokset mun huawei-puhelimelle..)

Pawhill's Berdita - säpäkkä kuin mikä

Pawhill's Berdita on ensimmäinen pitkäkorvainen kani kanilassani. Oli kova hinku saada kanilaan jonkun muun rodun edustaja, joten alkuvuodesta "Bella" muutti meille sijoitusdiilillä. 16.7.2014 syntyneen Bellan kävin sitten hakemassa Urjalan seudulta. Koko ajomatkan uuteen kotiinsa se kökötti kuljetusboksin takaosassa. Mietin jo hetken, että onkohan se saanut sydänkohtauksen kun se ei liikahtanut silloin senttiäkään, kun kuljetusboksiin kuikuilin. Parin tunnin ajomatkan jälkeen oltiin vihdoin ja viimein kotona, ja Bella pääsi väliaikaiseen häkkiinsä.

Bella näyttelyissä, 93pistettä saaneena.

Arkahan se oli ja hyvin jännittynyt. Kiinni se ei meinannut antaa ottaa ollenkaan ja silitykset jäivät hyvin vähälle. Tein sille tehdashäkin ympärille kompostikehikoista aitauksen, ja pian se hoksasikin että "hei mähän pääsen kipuamaan tästä yli!" Ei ollut poikkeus, että kanilaan mennessäni kani hyppelehti vapaana pitkin ja poikin. Onneksi oli yksi järeämpi kaksikerroksinen häkki vielä vapaana, johon Bella sitten muutti asumaan. Kerrosten väleissä kuuluisi olla 'rappuset' mutta ehei, Bella osoitti hyppyvoimansa ja näytti kuinka kerrosten välillä siirtymisessä ei tarvita rappusia. On se aivan uskomaton kani! Tästä saisi aivan varmasti kaniestehyppyyn kaverin, mutta ensin täytyisi ne valjaat hommata...

Bellasta paljastuu jatkuvasti uusia puolia. Se on rohkaistunut ihan käsittämättömän paljon, onhan se jo kokeillut hampaitaan käteeni. Ja uusien tuoreruokien tai herkkujen suhteen se on ronkeli ha hyvin epäluuloinen. Kirsikkatomaatteja katsotaan ja haistellaan pitkään ennen kuin uskalletaan maistaa. Mustista ja Mirristä tuodut kuivatut omppuherkut syljettiin takaisin kädelleni, kun niitä Bellalle tarjosin.

Bella siirtyy omistukseeni jossain vaiheessa ihan kokonaan. Mielenkiinnosta haluaisin sille yhden poikueen teettää, vaikka sen suku onkin täynnä soopeliväritystä (kluppien kanssa soopeliväriä kanien suvuissa haluan välttää kuin ruttoa). Bellalle vaan pitäisi löytää sopiva sulhanen hyvissä ajoin ennen loppukesää, mutta onneksi tässä on vielä aikaa miettiä. Siitä poikueesta voisi sitten Bellalle jättää kaveriksi vaikka yhden naaraspoikasen. Donna ei tule Bellan kanssa milläänlailla toimeen, vaikka haaveilin niistä tulevan kaverit. Täytyykin syksyllä kokeilla uudestaan niiden totuttamista yhteen, kun on poikueet tehty ja poikaset vieroitettu.

Tälläinen on meidän Bella! :-)

Kuvia, kuvia, kuvia

Päätinpä sitten tyhjentää puhelimeni pupukuvista, joten kuvia on luvassa paljon! :-) Psst. klikkailkaa noita kuvia suuremmaksi, jos tarvis.