Pawhill's Berdita - säpäkkä kuin mikä

Pawhill's Berdita on ensimmäinen pitkäkorvainen kani kanilassani. Oli kova hinku saada kanilaan jonkun muun rodun edustaja, joten alkuvuodesta "Bella" muutti meille sijoitusdiilillä. 16.7.2014 syntyneen Bellan kävin sitten hakemassa Urjalan seudulta. Koko ajomatkan uuteen kotiinsa se kökötti kuljetusboksin takaosassa. Mietin jo hetken, että onkohan se saanut sydänkohtauksen kun se ei liikahtanut silloin senttiäkään, kun kuljetusboksiin kuikuilin. Parin tunnin ajomatkan jälkeen oltiin vihdoin ja viimein kotona, ja Bella pääsi väliaikaiseen häkkiinsä.

Bella näyttelyissä, 93pistettä saaneena.

Arkahan se oli ja hyvin jännittynyt. Kiinni se ei meinannut antaa ottaa ollenkaan ja silitykset jäivät hyvin vähälle. Tein sille tehdashäkin ympärille kompostikehikoista aitauksen, ja pian se hoksasikin että "hei mähän pääsen kipuamaan tästä yli!" Ei ollut poikkeus, että kanilaan mennessäni kani hyppelehti vapaana pitkin ja poikin. Onneksi oli yksi järeämpi kaksikerroksinen häkki vielä vapaana, johon Bella sitten muutti asumaan. Kerrosten väleissä kuuluisi olla 'rappuset' mutta ehei, Bella osoitti hyppyvoimansa ja näytti kuinka kerrosten välillä siirtymisessä ei tarvita rappusia. On se aivan uskomaton kani! Tästä saisi aivan varmasti kaniestehyppyyn kaverin, mutta ensin täytyisi ne valjaat hommata...

Bellasta paljastuu jatkuvasti uusia puolia. Se on rohkaistunut ihan käsittämättömän paljon, onhan se jo kokeillut hampaitaan käteeni. Ja uusien tuoreruokien tai herkkujen suhteen se on ronkeli ha hyvin epäluuloinen. Kirsikkatomaatteja katsotaan ja haistellaan pitkään ennen kuin uskalletaan maistaa. Mustista ja Mirristä tuodut kuivatut omppuherkut syljettiin takaisin kädelleni, kun niitä Bellalle tarjosin.

Bella siirtyy omistukseeni jossain vaiheessa ihan kokonaan. Mielenkiinnosta haluaisin sille yhden poikueen teettää, vaikka sen suku onkin täynnä soopeliväritystä (kluppien kanssa soopeliväriä kanien suvuissa haluan välttää kuin ruttoa). Bellalle vaan pitäisi löytää sopiva sulhanen hyvissä ajoin ennen loppukesää, mutta onneksi tässä on vielä aikaa miettiä. Siitä poikueesta voisi sitten Bellalle jättää kaveriksi vaikka yhden naaraspoikasen. Donna ei tule Bellan kanssa milläänlailla toimeen, vaikka haaveilin niistä tulevan kaverit. Täytyykin syksyllä kokeilla uudestaan niiden totuttamista yhteen, kun on poikueet tehty ja poikaset vieroitettu.

Tälläinen on meidän Bella! :-)