Muutama sana kasvatuksestani

Silloin vuoden 2014 heinäkuussa Reiskan tulessa taloon en vielä miettinyt kasvatuksen aloitusta. Mulla oli tarkoitus leikkauttaa Reiska kun sillä olisi tarpeeksi ikää ja ottaa seuraavana vuonna sille kaveriksi naaras. Toisin kävi, kun innostuin kertaheitolla kaneista ja kävin hakemassa kolmen viikon päästä Reiskan tulosta kaksi kääpiöluppaa lisää. Reiska oli ihan ensimmäinen kanini ikinä - toki olin kanien hoidosta selvitellyt yhtä sun toista, mutta kasvatusasiat olivat ihan harmaata aluetta.

Näin jälkeen päin mietittynä tämä mun harppaus kaninomistajasta kasvattajaksi olisi voinut päättyä katastrofiin, mutta Reiskan kasvattaja jeesasi mua jo silloin paljon ja vastasi tyhmiinkin kysymyksiin. Taidan kyllä olla huono esimerkki muille aloitteleville kasvattajille tai sen aloittamista harkitseville kun noin nopeasti nousi kanimäärä, ja aloin kanien kasvattamista harkita todenteolla.

Tietoa olisi voinut kerryttää hieman enemmänkin, mutta kun alusta asti teki asiat (ruokinta, lajityypilliset olot yms) oikein, niin en kyllä muista mitään ylitsepääsemättömiä ongelmia. Ja eikös se mene niin että tekemällä oppii. Heti oli tarkoitus alkaa kasvattamaan ihan vakavasti, enkä ole koskaan "hupipoikuetta" kasvattanut, vaan jokaisella poikueella on aina ollut tavoite. Kanien kustannuksella hölmöily ei ole koskaan tullut kysymykseenkään. Kaniyhdistyksen kasvattajakurssin kävin heti kun oli mahdollista, koska halusin hakea virallista kasvattajanimeä. Harhakuvan -kasvattajanimi hyväksyttiin loppuvuodesta 2015.

 

Donna v. 2014

Olisin toki voinut lähteä tavoittelemaan jotain helpompaakin väriä kuin sinichinchilla. Väriin rakastuin Reiskan ansiosta, olihan Reiska itse juuri kyseisen värin omaava kani. Valmiita kaneja (eli kyseisen värisiä kaneja) ei ollut Suomessa kuin yksi, joten väriä piti alkaa tekemään projektipoikueiden kautta. Väri oli tavoite nro. 1, mutten tietenkään tinkinyt hyvän luonteen omaavista tai rodunomaisista kaneista projektiani eteenpäin viedessä. Muutenkaan en ihmisten päälle hyökkiviä, ihmistä purevia tai muuten vain luonnevikaisia kaneja käyttäisi ikimaailmassa jalostukseen. Nuorukaisten murrosiän ollessa vahvana päällä saa olla ihmistä kohtaan epäileväinen, mutta kyllä perusluoteeltaan huonoja olevat kanit karsiintuvat jalostuksestani pois aika äkkiä.

Kahden vuoden aikana syntyi seitsemän projektipoikuetta, joissa oli kaksi "oikean" värisiä eli sinichinchilla-penskoja. Viime syksynä sitten laitoin monen ylä- ja alamäen jälkeen sinchinchilla-kasvatuksen pillit pussiin. Tuon projektin ansiosta kasvoin paljon ihmisenä, pääsin tutustumaan kaninäyttelymaailmaan sekä tapasin paljon uusia ihmisiä. Paljon jäi tekemättä, mutta ehkä vielä joku päivä jatkan tätä väriprojektia. Kanit vähensin samalla ihan minimiin - uusiin koteihin lähtivät jalostuskäytössä jatkavat naaraat, myös kasvatuksesta poistuvat yksilöt sekä penskoja. Linja jatkuu muualla, niin siitä on sitten helppoa jatkaa itse jos niikseen tulee.

Fenix v. 2016 (Reiska x Sansa)

Aatos v. 2015 (Donna x Voltaren)

Loppuvuosi 2016 menikin vietellen hiljaiseloa, leikkautin Reiskan ja piti sille vihdoinkin ottaa se kaveri. Reiska päätti toisin ja jatkoi yksin eloa ylhäisessä yksinäisyydessään 😃 Hyvin tyytyväiseltä se kyllä alkaa vaikuttamaan talven yli jatkuneen kiukuttelujakson jälkeen. 

Mutta kuinkas sitä kävikään, vuosi vaihtui, tammikuu kääntyi helmikuuksi ja sitten meille muuttikin kuusi pienihopeaa. Olen ollut luppaihminen henkeen ja vereen, ja pieni epäilys olikin pienihopeita ottaessa että onkohan tämä nyt mulle oikea rotu. Turhaa olin epäileväinen, koska nämä otukset veivät mun sydämen samantien kun ne näin. En olisi uskonut, että nämä vetää lupistakin ohi. Pienihopeiden kanssa tavoite on selvää kauraa - hopeoinnin parantaminen. Värityksessä on paljon tekemistä kun vertaa noita pieniä yksilöitä isompiin "sukulaisiinsa" eli suurihopeisiin. Paremman värin lisäksi haluan että kanit täyttävät myös ne lemmikkiominaisuudet. Säpäkämpiä nuo ovat huomattavasti kuin lupat, mutta hyvin käsiteltävissä kuitenkin. Eipä tässä ole mihinkään kiire, rauhassa saa tehdä töitä tämän projektin kanssa. Lupat ovat kuvioissa edelleen tavalla tai toisella.

Bea

Kanit on aina olleet mulle ensisijaisesti lemmikkejä. Musta ei tule koskaan semmoista kasvattajaa joka kasvattaa suurella volyymilla. Olen sanonut, että mun kanimäärämaximi on siinä 20 kanin kieppeillä. Kasvateista suurin osa lähtee pääasiassa lemmikkikoteihin, mutta on niitä jalostuskäyttöönkin päätynyt. Erikseen vain täytyy osata kysyä jalostuskania, jos sellaista halajaa. Eipä sitä voi tietenkään kuvata penskan ollessa kahdeksan viikkoinen, että tästä kasvaa nyt se huippu näyttely- tai jalostuskani.

Kodit valitsen ehkä jopa liian tarkkaan. Jos kotiehdokkaasta välittyy epäilyttävä fiilis, niin jätän myymättä. Tähän mennessä vaikuttaa siltä, että kaikille myydyille kasvateille on löytynyt erittäin hyvät kodit. Silti se ei estä välillä silmäilemästä esim. Toria tai facebookin myyntipalstoja, että josko sieltä löytyisi mahdollisesti joku omista kasvateistani myynnissä.. Yksikään kasvatti ei ole vielä palautunut, ja toivon ettei niin kävisikään (ainakaan ihan heti). Kasvateillani toki on ikuinen palautusoikeus, ne ovat aina tervetulleita meille takaisin.

Muutenkin tykkään olla kasvattien omistajiin yhteydessä, ja osa laittaakin kuvia kaneistaan säännöllisesti. Itse en halua väkipakolla pitää yhteyttä, vaan kasvattien omistajat saavat lähestyä itse mua. Kanien kuulumisia on todella kiva kuulla ja on hienoa nähdä kuinka siitä tulee yksi perheenjäsenistä. Harmillisen monesta ei kuule koskaan sanaakaan, mutta en mä sitä voikaan vaatia että teidän on nyt kerrottava kuulumiset joka kuukausi. Ihanan moni niitä kuulumisia onneksi kertoo!

Donnan ja Reiskan penska v. 2016

Automaattisesti vanhat kanit poistuvat jalostuksesta kun on sen aika. Jalostuksesta poistuville kaneille yritän ensisijaisesti löytää lemmikkikodin kun se on meillä tehnyt hommansa. Tilat ovat kuitenkin valitettavan rajalliset vaikka haluaisinkin pitää kaikki kanit meillä kotona. Ja toisellalailla se kani saa yhden - kahden kanin kodissa huomiota, rapsutuksia ja rakkautta. Oma huomioni jakautuu useamman kanin kesken, ja vaikka niitä joka päivä rapsuttelen ja käsittelenkin, on näiden kahden asian välillä vissi ero. Sitten on niitä all time favourite -kaneja, jotka jää asumaan kanilaan ihan loppuun asti.

Briannan luonnonsininen penska v. 2016

P.S Heittäkää kommenttiboksin puolelle kommenttia, jos jokin juttu epäselväksi tai haluaisitte vielä kysyä jotain! 😊 Tai sitten voi kommentoida ihan muuten vaan!